| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 |
18. -22. toukokuuta 2000: Jelgava, Latvia
Viime vuotisen Israelin matkan jälkeen ei matkabudjetti antanut venymävaraa mihinkään kovin pitkälle suuntautuvaan reissuun, vaan kohteeksi valittiin bussimatkan päässä oleva Latvia ja sieltä pikkukaupunki nimeltä Jelgava. Ja koska tällä kertaa turnauskohde löytyi kohtuullisen läheltä, löytyi meille sinne myös matkaseuraa. Eli ennenkuin astuimme Tallinnan lautalle Helsingissä, tapasimme kourallisen kuopiolaisia lentopalloilija-uroita, joiden kanssa sitten lähdimme matkaa taittamaan. Kuopiolaisilla oli mukanaan myös pikkubussi ja englanninkielentaitoinen bussikuski, jee... (This is Juice Leskinen, nickname juice...)
Englanninkielentaitoja päästiin toki me muutkin matkan aikana harjoittamaan. Sonjakin osasi pyytää kaupantädiltä ihan itse banaania! Ja tällä kertaa meille määrätty opaskin puhui englantia, eikä vain venäjää niinkuin Israelin reissulla... Vaikka taittuihan tuo venäjäkin ainakin Dimalta ihan mutkattomasti, varsinkin venäjän kielinen rap oli aika huippua... Musiikki muiltakin osin kuului tähän reissuun selvästi lähemmin kuin edellisiin. Johtuikohan se sitten kuopiolaisten lauluinnosta vai mistä... Masan poppikonetta ei tietenkään tälläkään reissulla unohdettu, mutta sitä paremmin kaikki kuitenkin muistanevat mm. Schumacherin ja Norjalaisen villapaidan (Norway woll shirt (toim.huom)). Diman suosikkibiisejä ainakin molemmat...
Mutta sitten itse turnauksen tapahtumiin.
Paikanpäälle Jelgavaan saavuimme torstai-iltana uuvuttavan ja helteisen
bussimatkan jälkeen akateemisesti tietenkin juuri sen verran myöhässä,
että kisakanslia oli jo suljettu... Kisapasseja emme siis ensimmäisenä
päivänä saaneet, mutta eipä se estänyt meiltä
sisäänpääsyä illan kemuihin, pelkän Finland sanan
mainitseminen kun tuntui toimivan vallan hyvin kisapassin korvikkeena... Varsinaiset
turnauksen aloitusseremoniat järjestettiin nykyisin yliopistona toimivan
entisen palatsin pihalla. (Palatsilla muuten sama arkkitehti kuin Pietarin talvipalatsilla)
Hienot siis oli puitteet ja niin myös ohjelma, orkestereineen ja ratsu-
ja lippukulkueineen. Jokainen joukkue oli koottu palatsin pihalle oman maan
lippunsa alle, tai siis kaikki muut oli koottu sinne odottelemaan suomen joukkueiden
saapumista... Koko piha täynnä ihmisiä juhlatunnelmissa siis
odotti meitä, kun me sitten viime hetkellä juoksimme sinne pihan poikki
kohti tyhjänä odottavaa suomen lippua... Mutta sisääntulohan
se yleensä onkin kaikki kaikessa, eikö... Ensimmäisestä
ihmetyksestä toivuttuamme, koimme kuitenkin heti seuraavan... Eipä
meistä nimittäin varmaan kukaan osannut odottaa, että vieressämme
olevan saksan lipun takaa löytyisi samoja Kahlsruhelaisia jalkapalloilijoita
joiden kanssa vietimme Israelissa iltojamme! Vaikka olihan se oikeestaan ihan
kivaa, että tuttuja löytyi jo ennen ensimmäisiä bileitä...
Pelejä oli tällä kertaa suhteessa selvästi enemmän kuin missään aikaisemmassa turnauksessa. Niitä oli jopa useampi samana päivänä... Menestystä vaan ei silti paljoa pystytty (tälläkään kertaa) saavuttamaan. Mutta eipä me kuitenkaan ihan huonoille hävitty, Riikalaisten joukkuekin kun koostui maan mestaruussarjan pelaajista, joista osa vielä kuului Latvian maajoukkueeseenkin. Tätä joukkuetta vastaan pelattu peli olikin meidän varsinainen tähtiottelumme, hävisimme pelin nimittäin ainoastaan kahdella pisteellä. Lause, jonka jokainen sitten voi tulkita omalla tavallaan... Sanotaan nyt kuitenkin vielä, että Tiina oli sen ottelun sankari! Meille siis ei kovinkaan montaa voittoa tipahtanut tilille, mutta poikien lentopallopelit sujuivat vastaavasti selvästi meitä paremmin. Lopullista sijoitusta ei ole tietoa, mutta parempi se kai kuitenkin oli kuin meidän... Mikä tietenkin johtui ainoastaan siitä, että heillä oli paremmat kannustusjoukot kuin meillä! Unikoris nimittäin ehti kannustamaankin jonkun pelin, josta meidät sitten palkittiin yhteisellä saunaillalla poikien kanssa :) Ja meidät palkittiin sen lisäksi myös lämpimällä vedellä, jee...
Iltamenoista tuskin tarvitsee sen suuremmin selitellä, hauskaa varmasti oli kaikilla, ja osa jopa muistaa suurimman osan siitä hauskuudesta... Osa taas sitten muistaa paremmin kotiinpaluun bileistä tai seuraavan aamun tai tietää ainakin missä roskiksen kuuluu olla... Kaikki hauska kuitenkin loppuu aikanaan, niin tälläkin kertaa ja vieläpä aivan liian aikaisin... Turnaus siis loppui jo sunnuntaina (alkoi torstaina...) jolloin starttasimme kohti suurkaupungin tunnelmaa eli Riikaa. Viimeisen yhteisen illan vietimme pelaten minigolfia, kierrellen Riikan katuja ja tutustuen kaupungin tunnelmaan. Maanantaipäivä olikin sitten matkustuspäivä, eli jälleen koko päivä bussissa, great... tai ehdittiinhän me siinä matkan varrella muutamat valssin askelet ottaa laivallakin ja lopulliset fiilistelyt sitten hoidettiin junan ravintolavaunussa ja tavarahyllyillä. Mutta onneksi kuopiopipot lämmittivät vielä kotimatkalla meitä ja loivat tunnelmaa, niin ei ollut lähdön hetket sitten ihan vallan haikeita...
 |
 |
 |