| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 |
22. -25. toukokuuta 2001: Utrecht, Hollanti
Hollannissa oltiin toukokuussa 2001. Turnauksen nimi Temple of basketball ja paikkana Utrecht. Koska turnaus kestäisi ainoastaan neljä päivää, päätimme tyttöjen kanssa katsastaa ensin Amsterdamin maisemat.
Tässä vaiheessa seurueeseemme kuului vasta viisi reipasta yksilöä: Teresa, Hanna, Riitta ja Laura ja minä, Anu ja Tiina liittyisivät seuraamme myöhemmin. Amsterdamissa emme paljoa päätä vaivanneet nähtävyyksien etsimisessä, sillä aikaa olisi vain vajaat 2 päivää. Löysimme kaupungista ihanan puiston (Wondelpark), jonne jämähdimme ensimmäiseksi iltapäiväksi
Illan hämärtyessä osa porukastamme kävi vaihtamassa ykköset päälle ja siirtyi kaupungin keskustaan tsekkaamaan Amsterdamin varmaankin kuuluisimmat kadut, punaisten lyhtyjen alueen. Siellä tulikin sitten nähtyä yhtä ja toista. Sen illan motoksi muodostui: "150 mk on suuri raha, mutta jos se jaetaan sun loppu elämäsi päivien lukumäärällä, niin eihän siitä tulee mitään per päivä..."
Seuraavana päivänä kiertelimme kaupungilla ja kävimme mm. kanavaristeilyllä, minkä jälkeen meidät valtasi hirveä jano... uuvuttavaa tuo laivalla istuminen..
Illalla pieni joukkomme laahusti hotellia lähimpänä olevaan ravintolaan, josta syömisen jälkeen siirryimme väsyneinä nukkumaan. Olimme päivällä saaneet kuulla, että Anu ei pääsekään tulemaan turnaukseen, joten meillä olisi vain kuusi pelaajaa, tuskaa!!
Seuraavana päivänä matkustimme junalla Utrechtiin. Utrechtissa saimme kuulla, että siihen aikaan Itävallassa majaillut Tiina oli myöhästynyt bussista, mikä tarkoittaisi sitä, että meitä olisikin enää vain 5 pelaajaa... pienen painostuksen jälkeen saimme Tiinan kuitenkin hommaamaan itselleen melko kalliin junalipun ja matkustamaan Utrechtiin.
Ensimmäinen peli pelattiin jo torstai iltana. Voitimme pelin melko selvin numeroin, vaikka meillä ei siinä vaiheessa vielä vaihtopelaajaa ollutkaan. Illalla siirryimme bileisiin hyvillä mielin. Ja kun Tiina saapui seuraavana aamuna, ei onnella ollut rajaa.
Olimme ilmoittautuneet turnaukseen alempaan sarjaan. Tämä kuitenkin osoittautui suureksi yllätykseksemme meille aivan liian helpoksi ja voitimme ottelumme yhtä lukuun ottamatta. Tiesimme kuitenkin, että alemman sarjan kaksi parasta joukkuetta nousee ylempään sarjaan ja olimme tyytyväisiä, kunnes illalla huomasimme tilanteen olevan tulostaululla täysin erilainen. Me olimme jostain syystä vasta kolmansia. Kysyimme asiaa järjestäjiltä ja selitys löytyi helposti: meidän yksi voittomme oli diskattu, sillä emme olleet saapuneet pitämään pöytäkirjaa oman pelimme jälkeen. Diskaajina Utrechtin kakkosjoukkue...
Meidän diskauksen ansiosta joukkue Englannista olisi päässyt tilallemme ylempään sarjaan. Tapahtuman kuultuaan he halusivat kuitenkin antaa meille uuden tilaisuuden ja ehdottivat uusintaottelua. Heidän päätökseensä saattoi tietysti vaikuttaa se, että juuri he olivat voittaneet meidät aiemmin. Päätimme pelata uusintaottelun seuraavana aamuna klo 10 (ou no!). Emme kuitenkaan antaneet tämän häiritä iltarientoja, vaan lähdimme Utrechtin ykkösjoukkueen opastamina kiertelemään Utrechtia.
Pienestä vapinasta huolimatta, voitimme uusintamatsin ja tie ylempään sarjaan oli taas auki. Kyllä silloin kelpasi hymyillä!
Seuraavassa pelissä vastaamme saimme ylemmänsarjan huonoimman joukkueen. Voittokulkuamme ei katkaissut vieläkään mikään. Sen jälkeen tie nousikin pystyy. Vastaan asettui joukkueen USA:sta ja meno oli sen mukaista. Hävisimme, ja paljon!
Koska kaikilla alkoi olla pieniä ruhjeita kehossaan ja muutenkin lukuisat pelit ja runsas sporttijuoman nauttiminen oli verottanut suurimman pelihimon, pyysimme seuraavilta vastustajilta eli Utrechtin ykkösjoukkueelta erikoislupaa lainata pelaajaa Englantilaisten joukkueesta. Halusimme näin antaa myös jollekin heistä tilaisuuden pelata ylemmän sarjan ottelu. Tämä sopi vallan mainiosti Utrechtin ykkösjoukkuelaisille ja peli pelattiin. Kaikkien suureksi yllätykseksi (ja varsinkin Utrechtin ykkösjoukkueen) voitimme tuon ottelun. Ja taas riemuitsimme, kunnes... tulostaulu näytti jälleen kerran jotain aivan muuta kuin piti. Kysyimme jälleen asiaa ja kas kummaa, voittomme Utrechtin ykkösjoukkueesta oli diskattu, sillä olimme käyttäneet toisen joukkueen pelaajaa. Diskaajina Utrechtin ykkösjoukkue...
Ei auttanut mukinat. Juryn päätös piti siitä huolimatta, että olimme saaneet luvan pelaajan lainaamiseen. Life is a bitch and then... vai miten se menee. Fiilikset olivat aika alhaalla tästä johtuen, mutta onneksi se ei kuitenkaan bileilyä pahemmin haitannut.
Viimeisenä päivänä pelattiin finaalit. Naisten sarjassa USA voitti Ruotsin, miesten sarjassa USA voitti Utrechtin joukkueen.
Sen verran meihin jäi siis revanssihenkeä, että ensi vuonna on kai pakko lähteä uudestaan ja voittaa koko turnaus!!
Turnausraportin kirjoittajana toimi Marika :-)
 |
 |
 |