| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 |
9. -12. toukokuuta 2002: Utrecht, Hollanti
Jäiköhän sitten viime vuoden turnaukset edellisiä paremmat fiilikset, vai siellä koetuista tappioista liikaa hampaan koloon, mene ja tiedä, mutta tänä vuonna suunnattiin nokat kuitenkin kohti samaa turnausta, revanssihenkeä puhkuen, tottakai.
Edellisvuoden tapaan turnaus osui jälleen koripalloilijan painajaispäivän kohdalle, eli ensimmäiset ottelut ottivat siis paikkansa helatorstaina. Ja heloja taidettiin mekin heitellä kiintiö täyteen heti ensimmäisessä pelissä... Eli niukasti kärsimme tappion avausottelussa Utrechtilaisia vastaan, johon joku voisi kai taas kaivaa syytä paikallisten 'reippaasta' urheiluhengestä...
Mutta otetaanpa vielä pari askelta taaksepäin ennen kuin ryhdytään kunnolla spekuloimaan tämänkertaista pelimenestystämme...
Eli liekö sitten sponsorin puute aiheuttanut sen, että vuosi vuodelta turnausjoukkueen kasaaminen tuntuu olevan aina suuremman työn takana. Tälläkin kertaa lähdimme matkaan muutaman lainapelaajan turvin, eli ydinturnausjoukkoamme (Tellu, Masa, Saikku, Tintti, Hanna) vahvistamaan saapui Salon lahja suomen koripalloilevalle kansalle, eli Katja "Mitä suuremmat kirjaimet, sen suurempi ego" Malin ja Porista mukaamme liittyi jälleen oma lekurimme eli Outi.
Viime vuoden tapaan turnausfiiliksiä lähdettiin nostatteleen hieman etuajassa, ehdimme siis tutustua hieman myös Utrechtin muihin ulottovuuksiin kuin yliopiston urheilusaliin. Opimme mm. sen, että paikallinen alko todellakin sulkee ovensa tasan kello kuusi, jos ovessa kerran niin lukee... Kisajuomat jäivät siis ostamatta, mutta tärkeämpää se kai olikin saada syväpipot koko tiimille ;)
Ja kuten jo tuli mainittua turnauksen grand opening tapahtui helatorstain alkuillallassa. Avajaisohjelmaksi oli valittu Capoiera näytös, mistä saimmekin nauttia ihan riittävän pitkään... Esityksen jälkeen päästiinkin sitten heti asiaan, eli vaihdoimme pelikuteet päälle ja säntäsimme intoa täynnä peliareenalle. Ja eipä ensimmäisen päivän ohjelmaan mitenkään liian löysäksi oltu ainakaan tehty, viimeinen pelimme nimittäin alkoi puoli yhdeltätoista illalla! Ja sen jälkeen piti vielä tietenkin jaksaa ottaa ensimmäisen illan bileilystä kaikki irti...
Rankan päivän jälkeen jokainen olisi tietenkin toivonut voivansa nauttia lyhyestä lepohetkestä pehmeän&mukavan sängyn uumenissa, mutta eihän se olisi turnaus eikä mikään missä sellasia ylellisyyksiä olisi tarjolla! Niinpä me illan/yön päätteeksi levitimme retkipatjamme pelikentälle ja ryömimme kukin omaan makuupussiimme nauttimaan muutaman tunnin yöunista ennen aamun herätystä... Ja kuten arvata saattaa, ei se herätys mitään riemunkiljahduksia saanut aikaseksi...
Mutta pakkohan siitä oli itsensä ja rinkkansa kerätä pois otteluareenalta, vaihtaa pelipaita päälle, singahtaa aamiaispöytään hillo-strösseli paahtoleipiä mutustelemaan ja jäädä sen jälkeen odottelemaan omien pelien alkamista. Ja tämä sama kuvio toistui jokaisena turnausaamuna, aina yhtä iloisissa merkeissä... Mutta mikäs sen paremmin poistaisikaan muistot krapulakeijun yöllisestä vierailusta, kuin se että saa vetää oman hikisen pelipaidan ylleen ja pääsee juoksentelemaan kieli vyön alla pallon perässä :)
Pelejä turnauksessa oli ihan riittävästi, joku kymmenkunta yhteensä, osa voitettiin, ja osassa tuli takkiin. Tiukin (henkien)taistelu käytiin sunnuntaiaamupäivällä alemman jatkosarjan ensimmäisessä pelissä. Toimitsijapöytää kun ei meidän pelin seuraaminen paljoa kiinnostanut, ja senpä tähden iso osa ottelun tapahtumista jäikin kirjaamatta. Ja tämähän se ei kirvoittanut hymyä meidän huulille, koska kirjaatta jäi juuri monta meidän koria ja vastustajien virhettä... Arvata siis saattoi, että peliajan päättyessä oli aikamoinen yllätys todeta pöytäkirjasta tilanteen olevan tasan! Jopa tuomarin mielestä voitto olisi selkeästi kuulunut meille. Mutta eipä siinä auttanut itku markkinoilla, jatkoajalle siitä oli lähdettävä. Oikeus kuitenkin voitti, kun yksi vastustajista erehtyi rikkomaan Masaa ja voitto ja sitäkautta myös semifinaalipaikka kirjattiin pisteen erolla meille. Ja riemua ei ainakaan vähentäny se, että nujerrettu vastapuolen tiimi oli paikallisia... Viime vuoden turnauksessa tapahtuneet diskaukset eivät siis olleet vielä luonnollisestikaan hävinneet mielistä...
Kelpo turnaus kuitenkin kaikkinensa, fyysisesti ehkä hieman liiankin rankka... Turnauskestävyydestämme löytynee siis ilmeisesti parantamisen varaa :) Toipuminen turnausta edeltäneeltä tasolle otti nimittäin itse kultakin viikon tai pari...
 |
 |
 |